Hiljainen tieto

Hiljainen tieto. Hiljaisella tiedolla tarkoitetaan usein sellaista tietoa, joka ei ole sanallista eikä huomion kohteena . Se voi olla hyvin henkilökohtaista, kuten kokemuksen ja kehon tietoa , ja sitä on vaikea jakaa.

Hiljaisen tiedon käsitteen keksijänä pidetään amerikkalaista Michael Polanyitä (1966). Hän kiteytti hiljaisen tiedon olemuksen sanomalla, että tiedämme enemmän kuin pystymme kertomaan. Polanyin mukaan ihmisen tietoisuus on kuin jäävuori, josta ilmaistuna osana näkyy vain huippu ja josta suurin osa jää pinnan alapuolelle. Ihmisillä on siis paljon tietoisuutta, jota he eivät osaa ilmaista, mutta joka näkyy heidän toiminnassaan erilaisina tapoina, rutiineina, käytäntöinä ja tuntemuksina.

Miksi tutkia hiljaista tietoa kansalaisyhteiskunnassa?

Käytännöllisen kokemuksen kautta opittavilla hiljaisilla tiedoilla, taidoilla ja valmiuksilla on nähty olevan merkitystä menestyksekkäässä toiminnassa lähes kaikilla elämän alueilla. Hiljaisen tiedon käsitteeseen kohdistuukin samantyyppisiä odotuksia kuin muihin aikamme positiivisiin käsitteisiin, sosiaaliseen pääomaan ja siihen kytköksissä olevaan luottamukseen.

Hiljaista tietoa on tutkittu kasvavassa määrin esimerkiksi yrityksissä, joissa työntekijöiden hiljainen tieto on haluttu saada määriteltyä ja ottaa se osaksi yrityksen määriteltyjä koulutusohjeita ja toimintakäytäntöjä. Myös kansalaisyhteiskunnan tutkimuksessa hiljaisen tiedon käsitteellä on paikkansa, sillä sen avulla voidaan ymmärtää monia vaikeasti havaittavien hiljaisten signaalien kautta ilmeneviä yhteiskunnallisia ilmiöitä, kuten yllättäen syttyviä protesteja tai yhteisöjen hyvin toimivia käytäntöjä. Hiljaisen tiedon perusta on arjen kokemuksissa.

Hiljaisen tiedon tunnistaminen ja hyödyntäminen

Japanilaiset organisaatiotutkijat Nonaka ja Takeuchi ovat kuvanneet organisaation tiedonluomisprosessia. Siinä on tärkeää hiljaisen tiedon eli tacit-tiedon jakaminen (sosialisaatio), konseptualisointi (keskustelu, reflektointi, käsitteellistäminen, hiljaisen tiedon ulkoistuminen), hyväksyminen (artikulaatio), mallintaminen (prototyyppi, pilottihanke), tietämyksen integrointi koko organisaatiossa (synteesi) ja saatu palaute. Hiljaisen tiedon osuus kaikesta tiedosta työorganisaatioissa voi olla jopa 80%. Miten hiljainen tieto saadaan hyödyntämään yhteistyötä organisaatiossa ja kehittämään sen adaptiivista asiantuntijuutta? Nonakalla on tähän erityinen ideaaliorganisaatio, jota hän nimittää hyperteksti-organisaatioksi. Siinä yhdistyy hierarkinen (perinteinen länsimainen) ja horisontaalinen organisaatio. Hänen mukaansa muunnos hiljaisesta tiedosta julkiseksi on samanlainen kuin analogisen tiedon muunto digitaaliseksi.

Nonakan ja Takeuchin tiedon spiraalimaisen prosessin mallin mukaan hiljaisen tiedon ja eksplisiittisen tiedon vuorovaikutus tapahtuu sosiaalisessa prosessissa neljän erilaisen keskustelumallin kautta. Ne ovat:

  1. sosialisaatio (hiljaisesta hiljaiseen)
    – sosialisaatioprosessi: kokemusten / mentaalisten mallien / teknisten taitojen vaihto
  2. ulkoistaminen (hiljaisesta ulkoiseen)
    – ulkoistaminen: dialogi, kollektiivinen reflektio. yhdistäminen (käsitteellinen tietoisuus)
    – yhdistäminen: tiimin tiedostaminen uudesta innovaatiosta, uudesta toimintatavasta
  3. sisäistäminen (ulkoisesta tiedosta hiljaiseen tietoon)
  4. sisäistäminen: käsitteellinen tieto muuttuu yksilössä hiljaiseksi tiedoksi